Nyt olis luvassa erittäin kysyttyä postausta, meinaan aiheena ois Islam ja mun suhde siihen. Käännyin siis muslimiksi viime vuoden (2015) maaliskuussa. Mediassa pyöri paljon juttuja liittyen Islamiin ja suurin osa niistä oli vielä aika negatiivisen sävyisiä, mikä antaa koko uskonnosta ihan väärän kuvan. Kuitenkin iso medianäkyvyys herätti mun mielenkiinnon ja otin paljon asioista selvää muun muassa Imranin kautta. Mitä enemmän otin asioista selvää, sitä enemmän mua alko ärsyttämään ihmisten erittäin pahasti vääristynyt kuva Islamista ja se miten media vääristää juttuja, käyttää monissa asioissa vääriä termejä jne.
Käännyin muslimiksi puhtaasti siitä syystä, että Islam tuntui oikealta uskonnolta mulle. Mun vanhemmat suhtautui asiaan mun mielestä aika hyvin, välillä on tullut jotain kysymyksiä, mihin sitten oon vastannut parhaani mukaan. Oonkin erittäin kiitollinen siitä, miten hyvin mun vanhemmat otti koko jutun ja siitä, ettei mua tuomittu sen takia.
Oon käyttänyt huivia nyt noin puolitoista kuukautta, koska se osoittaa sitoutumista mun uskoon ja Jumalaan. Mulle se symboloi ennen kaikkea sitä, että mä olen muslimi, mutta myös sitä, että mulla on oikeus olla oma itseni ja toteuttaa itseäni, missä tahansa mä oon. En siis aio luopua siitä ulkona, enkä aio julkaista kuviakaan ilman huivia tulevaisuudessa. Suoraan sanottuna mua pelotti jonkinverran alkaa käyttää huivia, juurikin muiden reaktioiden takia. Hollannissa en oo kuitenkaan tähän asti huomannut mitään eroa siinä miten ihmiset kohtelee mua, mutta Suomessa taas on tullut jo nyt muutama epämukava tilanne, kun muutamat ihmiset on katsonut oikeudekseen tuijottaa mua taukoamatta (ei siis mitään pikku vilkaisuja vaan ihan oikeesti pitkää yhtäjaksoista tuijotusta). Onneksi sentään kukaan ei ole ainakaan vielä tullut sanomaan mitään tyhmää.
Islamista on tullut iso osa mua, se on kasvattanut mua ihmisenä. En oo aina ollut mikään maailman positiivisin ihminen, mutta Islamin ansiosta oon myös saanut mun ajatusmaailmaa positiivisemmaksi, sillä sen ansiosta mä uskon, satunnaisista vastoinkäymisistä huolimatta aina on toivoa. Vaikka asiat ei ois just tällä hetkellä niinkuin toivoisi, niin ne vois myös olla paljon huonommin, varsinkin meillä länsimaissa asuvilla. Ja ennenkaikkea se, että joka ikisellä asialla meidän elämässä on tarkoitus.
//Here's a post that has been requested a LOT, which means that I am talking about Islam and how it affects my life. I converted in March 2015. There were lots of stuff about Islam on media and most of it were negative which gave a wrong idea of the whole religion. Anyways the attention that Media gave to Islam got me curious and I wanted to find out the truth and Imran helped me with it. The more I learned about Islam, the more the false stuff that media (and some people) spread started to annoy me.
I converted because Islam felt like the right religion for me. My parents took it pretty well, sometimes they still have questions about Islam, and I'm answering to them as well as I can. I'm very thankful for my parents taking this whole thing so well and that they didn't judge me because of my decision.
I started wearing hijab/headscarf about one and half months ago and the reason is that it shows my love towards God and my religion. For me it symbolizes first and foremost that I'm muslim and also that I can be myself wherever I go. I'm not going to take it off either outside or for blog / Instagram / other social media pictures. To be honest, I was scared to start wearing it, because of how others might react, but so far I haven't noticed anything different in how people treat me in Holland. However the case isn't same in Finland, since there has been few times, when people have thought that they have the right to stare me non-stopingly and make me feel uncomfortable (I don't mean quick glances but like really staring at me for a long time). Luckily nobody has yet said anything stupid.
Islam has became a big part of me and it has helped me to grow as a person. I have never been the most positive person, but because of Islam, I have become more positive, since I know that no matter what, there's always hope. Even though things may not be as you would want them to, they are not as worse as they could be. And last but not least, everything in this life has it's own meaning!
